Fair Isle ja pohjoismaiset kirjoneuleet – perinteet, kuviot ja tekniikka

”Fair Isle”, ”pohjoismaiset kuviot”, ”norjalainen neule”, ”jacquard” – sanoja käytetään usein sekaisin. Niiden takana oleva tekniikka on pääosin sama: samalla kerroksella neulotaan kahdella värillä, ja lepäävä väri kulkee työn nurjalla puolella. Perinteet kuitenkin eroavat toisistaan kuvioiden, värivalintojen ja ilmeen osalta. Tässä selvitämme käsitteet ja näytämme, miten voit käyttää niitä omissa malleissasi.

Tekniikka ja perinne – kaksi eri asiaa

Yhteistä tekniikkaa kutsutaan englanniksi nimellä stranded colourwork. Suomeksi puhutaan yleensä kirjoneuleesta tai monivärineuleesta. Jos tekniikka on sinulle uusi, aloita oppaastamme kirjoneule aloittelijalle.

Fair Isle tarkoittaa varsinaisesti tiettyä perinnettä Shetlandin Fair Islen saarelta ja laajemmin shetlantilaista kirjoneuletta. Ajan myötä sanasta on tullut yleisnimitys kaikelle monivärineuleelle, erityisesti englanninkielisissä maissa. Tanskassa tekniikkaa kutsuttiin aiemmin usein nimellä ”norsk strik” (norjalainen neule), kun taas nykyään monet puhuvat Fair Islesta alkuperästä riippumatta.

Fair Isle: paljon värejä, pieniä kuvioita

Klassiselle Fair Islelle ovat tyypillisiä

• Kaksi väriä kerroksella, mutta paljon värejä kaikkiaan. Värit vaihdetaan muutaman kerroksen välein, joten jokainen kuvioraita saa uudet sävyt. Pohja ja kuvio voivat liukua sävystä toiseen vaaleasta tummaan ja takaisin.
• Vaakasuorat kuvioraidat. Leveät, suurempia kuvioita sisältävät raidat vuorottelevat vain muutaman kerroksen kapeiden raitojen kanssa.
• Geometriset kuviot, esimerkiksi niin sanotut OXO-kuviot: ”O” (kahdeksankulmio- tai rengasmuoto) ja ”X” (risti) vuorottelevat.
• Lyhyet lankajuoksut. Kuviot on usein rakennettu niin, ettei mikään väri kulje pitkään vaihtumatta.

Perinteinen lanka on ohut shetlanninvilla, joka huopuu helposti hieman yhteen ja pitää lankajuoksut paikoillaan.

Jos haluat kokeilla Fair Isle -henkistä ilmettä, voit ottaa yksinkertaisen kuvioraidan, kuten vinoneliön, lisätä kapeat raidat sen ylä- ja alapuolelle ja vaihtaa kuvion väriä muutaman kerroksen välein. Editorissa näet heti, miten värinvaihdokset toimivat yhdessä.

Pohjoismainen kirjoneule: kontrasti ja selkeät hahmot

Norjassa, Ruotsissa, Islannissa ja Färsaarilla on kehittynyt omia kuvioperinteitä. Yleisesti ottaen (monin poikkeuksin) pohjoismaiset kuviot neulotaan usein kahdella voimakkaasti kontrastisella värillä, esimerkiksi mustalla ja valkoisella tai punaisella ja valkoisella, ja niissä on suurempia hahmoja, kuten tähtiä, ruusuja, poroja ja kuusia.

Selbu – kahdeksanlehtinen ruusu

Norjan Selbu tunnetaan kirjoneulelapasistaan, selbuvotter (suomeksi usein Selbu-lapaset). Perinteen katsotaan yleensä alkaneen 1800-luvun puolivälistä; paikallisen kertomuksen mukaan Marit Guldsetbrua Emstad neuloi ensimmäisen kaksivärisen parin vuonna 1857. Tunnetuin kuvio on Selbu-ruusu, kahdeksanlehtinen tähtiruusu. Lapasissa on usein runsaasti kuvioitu kämmen, selkeä ruusuke kämmenselässä ja oma kuvionsa peukalossa.

Kahdeksanlehtinen ruusu on yksi käytetyimmistä pohjoismaisista kuvioista, ja sitä näkee kaikessa lapasista villapaitoihin. Tähti-mallipohjamme on hyvä lähtökohta, jos haluat tehdä oman muunnelman.

Lusekofte – täplät, jotka pitävät lankajuoksut lyhyinä

Norjalainen lusekofte on saanut nimensä sanasta ”lus” (täi): pienistä yksittäisistä kontrastivärin täplistä, jotka on siroteltu pohjavärin päälle. Täplät hoitavat saman tehtävän kuin kiinni sidotut langat: koska kontrastiväri tulee esiin säännöllisin välein, lankajuoksuista ei koskaan tule liian pitkiä. Se on näppärä rakenteellinen niksi, jota voit käyttää omissa malleissasi, kun haluat suuria pohjavärin alueita.

Islantilaiset kaarrokkeet

Islantilainen villapaita, lopapeysa, neulotaan usein lettlopi- tai muusta lopi-langasta, ja siinä on suljettuna neulottu kaarroke, jossa kuvio sijoittuu raitoihin lisäysten tai kavennusten väliin. Kuviot ovat yleensä geometrisia. Suljettuna neulottu kaarroke edellyttää, että kuvioraidat sopivat kaarrokkeessa muuttuvaan silmukkamäärään – hyvää harjoitusta mallikertojen laskemiseen.

Bohus Stickning – ruotsalainen kirjoneule

Ruotsissa on Bohus Stickning, joka sai alkunsa Bohuslänissa 1930-luvulla ja toimi vuoteen 1969 asti. Bohus-neuleet tunnetaan ohuesta langasta, monista väreistä hienovaraisina sävyliukumina sekä siitä, että nurjia silmukoita käytetään osana kuviota. Ne eroavat siis melko paljon kontrastisesta norjalaisesta perinteestä ja ovat värimaailmaltaan lähempänä Fair Islea.

Monia Bohus-malleja voi nykyään ostaa tarvikepakkauksina ja kirjoina. Alkuperäiset mallit ovat tekijänoikeudella suojattuja, joten jos innostut: tee oma tulkintasi kopioimisen sijaan.

Yhteisiä kuvioita pohjoismaisissa kirjoneuleissa

Jotkin kuviot toistuvat koko alueella:

• Tähdet ja ruusut – kahdeksanlehtinen ruusu ja sen muunnelmat.
• Tunturit ja siksak – aaltomuodot ja hammasreunukset. Katso klassinen tunturi ja aalto.
• Vinoneliöt ja ruudut – yksinkertaisia geometrisia mallikertoja, joita on helppo neuloa.
• Porot, hirvet ja kuuset – erityisen suosittuja jouluneuleissa. Katso porot ja opas joulukuvioista.
• Sydämet – usein kapeissa raidoissa. Katso sydämet.

Tekniikka, joka erottaa perinteet

Lankajuoksut ja kuvion koko

Suuret hahmot, kuten poro tai Selbu-ruusu, tarkoittavat usein pidempiä samanvärisiä jaksoja. Niissä langat on sidottava kiinni. Fair Isle -kuviot on yleensä rakennettu niin, että tämä vältetään. Kun suunnittelet itse, etsi yli noin viiden–seitsemän silmukan jaksoja ja mieti, voisitko rikkoa ne yksittäisellä täplällä tai välikuviolla.

Suljettuna neulominen ja aukileikkaus

Perinteiset kirjoneulepuserot neulotaan usein suljettuna yhtenä kappaleena, ja sitten niihin leikataan aukot kädenteitä tai etureunaa varten (englanniksi steeks). Ennen leikkaamista silmukat varmistetaan esimerkiksi virkkaamalla tai ompelukoneella. Helposti huopuva villalanka sopii tähän hyvin. Se on vaativampi tekniikka, mutta se selittää, miksi niin monet kirjoneulepuserot neulotaan kokonaan suljettuna.

Piirroksen lukeminen

Kaikki nämä perinteet perustuvat piirroksiin, joissa yksi ruutu on yksi silmukka. Jos osaat lukea neulepiirrosta, voit neuloa ne kaikki.

Tee oma pohjoismainen mallisi

Pohjoismaiset kuviot rakentuvat yksinkertaisista osista: pääkuviosta, muutamasta kapeasta raidasta ja pohjan täytekuviosta. Voit koota omasi samalla tavalla:

1. Valitse pääkuvio, esimerkiksi tähti tai poro.
2. Lisää kapea raita ylä- ja alapuolelle, esimerkiksi siksak tai ruudut.
3. Täytä suuret alueet lusekofte-tyylisillä täplillä.
4. Valitse pohjoismaiseen ilmeeseen kaksi voimakkaasti kontrastista väriä tai Fair Isle -ilmeeseen useita lähekkäisiä sävyjä.

Aloita mallipohjasta tai tyhjästä mallieditorissa. Yhteisössä näet, miten muut ovat yhdistelleet kuvioita.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä eroa on Fair Islella ja pohjoismaisella kirjoneuleella?

Tekniikka on pääosin sama. Fair Isle on peräisin Shetlannista, ja sille ovat tyypillisiä monet värit, pienet geometriset kuviot ja lyhyet lankajuoksut. Pohjoismaisissa kuvioissa on useammin kaksi kontrastiväriä ja suurempia hahmoja, kuten tähtiä, ruusuja ja poroja.

Voiko Fair Islea neuloa edestakaisin?

Kyllä, mutta se on vaikeampaa, koska kuvio on neulottava nurjan puolen kerroksilla nurin. Siksi useimmat kirjoneuleet neulotaan suljettuna.

Mikä on Selbu-ruusu?

Kahdeksanlehtinen tähtiruusu, joka on tunnetuin kuvio Norjan Selbusta peräisin olevissa Selbu-lapasissa. Nykyään sitä käytetään kaikenlaisissa kirjoneuleissa.

Mikä lanka sopii Fair Isleen?

Perinteisesti käytetään ohutta villaa, esimerkiksi shetlanninvillaa, koska siinä on pitoa ja se pitää lankajuoksut paikoillaan. Myös kaksisäikeinen villalanka toimii hyvin.

Miksi sitä kutsutaan lusekofteksi?

Nimi tulee pienistä kontrastivärin täplistä, ”lus” eli täit, jotka on siroteltu norjalaisen neuletakin pohjavärin päälle.